Ensimmäiset MM-karsintakisamme

SM-kisojen jälkeisenä päivänä fysioterapeutti hoiti Kikin ja se vaikutti olevan melko hyvässä kunnossa putkessa liukastumisesta huolimatta. Seuraavana päivänä Kiki kuitenkin hieman varoi vasenta etujalkaansa ja aloin huolestua. Samana päivänä Kiki kuitenkin liikkui jo normaalisti. Saimme parin päivän päähän uuden ajan ja taas Kikin kroppa käytiin läpi. Kiki vaikutti olevan kunnossa, joten uskalsin antaa sen juosta juhannuksena mökillä. Päätin, että Kiki nauttii enemmän vapaana juoksemisesta mökillä, kuin MM-karsinnoissa kisaamisesta. Mökillä juokseminen ei kuitenkaan tuonut ontumista takaisin. Kiki hoidettiin vielä kerran ennen MM-karsintoja ja se vaikutti olevan kaikin puolin kunnossa. Päätin meidän lähtevän MM-karsintoihin, mutta olin valmis keskeyttämään kisat heti mikäli Kiki vaikuttaisi vähänkin siltä, ettei se olisi kunnossa.

MM-karsintojen tavoitteena oli löytää sama tsemppifiilis kuin SM-kisoissa. Ensimmäisellä radalla oli itsellä vähän hakemista, mutta tehtiin nolla joten paikka seuraavalle päivälle oli varmistettu! Lauantain agilityrata kaatui puomiin, kun en käskyttänyt pysäytyspuomia tarpeeksi selkeästi. Samalla radalla oli tehty jo puomi kertaalleen juoksuttamalla, joten ei ihme, että Kiki juoksi täysiä toisellakin kertaa.

Sunnuntain ensimmäisellä radalla tuli keppivirhe, mutta toisella hyppyradalle teimme taas täysillä ja nollaradan ansiosta nousimme yhteistuloksissa kolmannelle sijalle ennen finaalirataa! Tiesin, että viimeiseltä radalta on tehtävä nolla, mikäli haluamme olla kokonaistuloksissa hyvissä asemissa. Ennen viimeistä rataa sanoinkin kepolle, että nyt minun on saatava levätä, jos haluan antaa kaikkeni viimeisellä radalla. Kepo hoiti taaperon leikittämisen antaen minun keskittyä rauhassa viimeiseen rataan. Oli ihan mahtavaa saada tutuilta tsemppiviestejä ennen finaalirataa. Niistä sain kyllä kannustusta ja luotto omaan tekemiseen kasvoi. Kiitos siis kaikille teille jotka niitä lähetitte!

Viimeisellä radalla menimme tarkasti ja niin lujaa kuin sillä hetkellä pääsimme. Kiki antoi taas kaikkensa, mutta huomasin kyllä sen jaloissa painavan väsymyksen. Se tarkoitti sitä, että minun piti tsempata vielä enemmän. Nollalla maaliin tultuamme olin enemmän kuin tyytyväinen! Annoimme kaiken, mitä meistä sillä hetkellä irti lähti. Enempää en olisi voinut pyytää. Joku pahoittelikin, kun saavutimme 5. sijan, sillä se tarkoitti sitä, että jäimme juuri pois MM-joukkueesta. Minä en ollut pahoillani vaan päinvastoin! Teimme kolme nollarataa ja meitä paremmat ja nopeammat koirat sijoittuivat ansaitusti meitä ylemmille sijoille. Saimme osallistumisoikeuden pohjoismaiden mestaruuskisoihin sekä yksilöihin, että joukkueeseen. Fiilis oli taas katossa kotimatkalla, vaikka taapero meinasikin repiä pelihousunsa päivän venyessä aivan liian pitkäksi.