StartFragment Tämä lausahdus tutun suusta kuvaa hyvin fiiliksiäni ensimmäisen MM-kisareissun jälkeen. Ihan mahtavaa! (C) Jukka Pätynen, koirakuvat.fi Olimme yksi viimeisten joukossa paikan päälle lentäneistä koirakoista, joten alkoi olla jo kiire päästä Libereciin muiden postaillessa päivityksiä somen täydeltä. Ensimmäisen kerran pääsimme areenalle torstaina heti aamusta, jolloin eläinlääkäri tarkisti Kikin ja se myös mitattiin. Virallisen osuuden jälkeen pääsimme muiden joukkueen jäsenten kanssa treenaamaan. Areenalle päästyämme minun mieleni alkoi hiljalleen valmistautua siihen, että me todella ollaan kohta kisaamassa agilityn maailmanmestaruuskisoissa! Perjantaina medien joukkueradat aloi
Pm-kisat pidettiin Ruotsissa Tukholman lähellä, joten sinne oli helppo lähteä. Pakkasimme auton Silja Lineen ja matka alkoi! Auto oli melko täyteen lastattu – neljä ihmistä, kaksi koiraa ja laukut. Hyvin kuitenkin mahduttiin, ja onhan se nyt paljon kivempi matkata hyvässä seurassa. Laivan lähdettyä Kiki oli aivan sekaisin. Sen mielestä hänen laumansa oli hävinnyt! Missä on taapero ja taaperon isä?! Kiki hyväksyi asian onneksi melko pian ja rauhoittui. Aika raskas reissu olisi ollut, jos Kiki olisi vinkunut ja ollut rauhaton koko matkan ajan. Lauantaina vuorossa oli kaksi yksilörataa ja yksi joukkuerata. Jumppamattotyyppinen pohja aiheutti sen, että Kiki liikkui putkien aikana normaalia nopea
