Italiasta kohti Ruotsia ja PM-kisoja!
StartFragment
Italiasta kotiuduttuamme oli jo käännettävä katseet kohti seuraavaa reissua, sillä viikon päästä koitti seuraava kisamatka, tällä kertaa laivalla Ruotsiin Pohjoismaiden mestaruuskisoihin Upplands-Väsbyhyn. Nämä olivat jo huomattavasti pienemmät kisat, kisapaikalla tunnelma ei juuri poikennut tavanomaisista kisoista Suomessa – varsinkaan kisaajamäärän perusteella. Ainoa hieman kummastusta herättänyt seikka oli kisahallin mattopohja. Matto oli erilainen kuin mihin olimme tottuneet, se muistutti lähinnä kumimaista jumppamattoa. Pohja oli todella pitävä, mutta perjantai-illan harjoitusten jälkeen se ei enää ollut niin ihmeellinen, yhtälailla sillä pystyttiin juoksemaan kovaa ja hyvin niin kuin muuallakin!
Lauantaina juoksimme kaksi yksilörataa ja yhden joukkueradan. Radat olivat kokonaisuuksina jälleen hyvät, mutta sorruimme jokaisella radalla pieniin virheisiin, jotka veivät tulokset hylätyiksi. Sunnuntaille ei auttanut muu, kuin nousta pohjalta ylös, sillä joukkueen muiden hyvien suoritusten vuoksi meillä oli kuitenkin yhteistuloksena nolla ja vielä hyvä mahdollisuus mitaleille. Joukkuefinaalissa saatiin vihdoin ensimmäinen onnistuminen; nolla oli tehtävä, kun ei ollut muuta vaihtoehtoa. PM-joukkueessa kolmen koiran tulos lasketaan yhteen ja meitä ennen oli mennyt kolme koiraa, kahdella oli virheet alla ja yhdellä nollatulos. Meidän ja ankkurin oli siis tehtävä nollat, jotta yhteistuloksemme säilyisi nollana ja säilyttäisimme mahdollisuuden mitaliin. Se fiilis oli huikea, kun tultiin maaliin tietäen, että nyt onnistuimme – vihdoin onnistuimme tekemään oman tasoisen suorituksen! Rautahermoisen ankkurin vetäessä vielä kolmannen nollan joukkueellemme, oli hymy herkässä. Onnistuimme kirimään Tanskan ohi ja nousimme hopealle, Ruotsin viedessä kirkkaasti voiton. Hopeamitali tuntui todella hyvältä edellisen päivän epäonnistumisten jälkeen!
Viimeisenä oli vuorossa vielä yksilökisan viimeinen rata, jonne pääsimme lähtemään kaikki tai ei mitään-fiiliksellä, sillä kahden hylätyn tuloksen perusteella yhteistulokseksi jäisi hylätty. Rata tuntui meille sopivalta, uskalsin valita rohkeat ohjaukset ja luotin tekemiseemme. Radasta jäi päällimmäisenä mieleen flow-tunne, en miettinyt tulosta vaan saimme vain vetää täysillä ja nauttia. Tein radalla kaiken niin kuin olin suunnitellut ja juoksimme maaliin nollalla, enkä vielä siinä vaiheessa tajunnut, miten hyvä aika meillä oli. Meidän aika riitti lopulta toiseen sijaan, voiton mennessä ruotsalaiselle Milla-sheltille, joka pari kuukautta myöhemmin kruunattiin MM-hopeamitalistiksi. Tähän oli hyvä päättää PM-kisareissu; kotiintuomisena joukkuehopea ja minien finaaliradan toiseksi nopein nollarata.
Erika Pasanen ja parson Pinna
PS. Seuraavassa blogissa päästään kisavuoden huipentaviin MM-kisoihin!
Kuva (C) Jukka Pätynen, Koirakuvat
EndFragment